maanantai 4. heinäkuuta 2016

Sit and join me, big fella

Tikikulttuuri on kiehtonut minua jo pitkään; sikäli kuin muistan, varhaisin kosketukseni siihen tuli Sierran vuonna 1989 julkaiseman Codename: Iceman -seikkailupelin muodossa. Pelin alussa tarinan sankari, Yhdysvaltain merivoimien upseeri Johnny Westland, on viettämässä hyvin ansaittua lomaa Tahitilla autuaan tietämättömänä siitä, että hänet pian temmataan mukaan hurjaan agenttiseikkailuun. Poikamies kun on, Johnny voi vierailla hotellin baarissa etsimässä naisseuraa, ja baaritiskiltä löytyykin viehättävä vaaleaverikkö, joka pyytää häntä istahtamaan seurakseen Mai Taille. (Liian monta drinkkiä tosin johtaa pikaiseen game overiin, ja oikeasti Johnnyn on tarkoitus lähteä toisen naisen matkaan, mutta siitä ei tässä sen enempää.)

Tästä kaikki alkoi!
Itse peli on retropelaajienkin mielissä painunut pitkälti unholaan, ja luultavasti ihan hyvästä syystä: Sierran peleille ominaisten lukuisien kuolemien ja umpikujien ohella sitä vaivasivat Jim Wallsin "tarkista aivan kaikki ja tee jokainen asia  täsmälleen annetun protokollan mukaan tai kärsi" -pelisuunnittelufilosofia, turhauttavat minipelit, pahasti reikäinen juoni sekä kehnosti viimeistelty toteutus. Yhden tai kaksi näistä peli olisi ehkä vielä kestänyt, mutta kaikki viat yhdessä ovat johtaneet siihen, ettei Icemania nykyisin muistella samanlaisella lämmöllä kuin vaikkapa saman puljun Space Questeja tai Leisure Suit Larryja, niin kunnianhimoinen ja teknisesti edistynyt kuin se aikanaan olikin. Trooppisen lomaparatiisin tunnelman peli kuitenkin onnistui välittämään, ja vaikutteille alttiin esiteinin mielessä siihen yhdistyi lähtemättömästi Mai Tai – kuulostaahan drinkki jo nimensäkin puolesta viekoittelevan eksoottiselta.

Sittemmin, kun kasvoin aikuiseksi ja pääsin käymään baareissa muutenkin kuin pelihahmojen välityksellä, olen ajoittain tilannut Mai Tain, kun olen sen drinkkilistalta spotannut tai paikka on muuten ollut sen oloinen, että sen todennäköisesti voisi sieltä saada. Se, mitä minulle on tuolloin tarjoiltu, on tuskin kahta kertaa ollut likikään samanlainen, mikä on ollut omiaan ruokkimaan – vai pitäisikö sanoa juottamaan? – kiinnostustani tikicocktaileihin ja yleisemminkin tikikulttuuriin. Muitakin vaikuttavia tekijöitä on toki ollut, mutta ehkä kaikkein eniten minua on kaivellut juuri se ristiriita, että kyseessä on yksi maailman tunnetuimmista cocktaileista, mutta silti juuri kukaan ei tunnu tietävän, miten se tehdään. Aiheeseen tutustuessani opin yhtä sun toista, mutta hämärän peittoon jäi edelleen se, mistä kaikki oikeastaan lähti liikkeelle: mitä siihen Mai Taihin oikein kuuluu ja millainen siitä pitäisi tulla?

Vastauksen kysymykseen tarjosi lopulta Jeff Berry, paremmin Beachbum Berrynä tunnettu amerikkalainen toimittaja-kirjailija-ravintoloitsija-miksologi. Tikiarkeologiksikin tituleerattu Berry on metsästänyt kirjojaan varten tikicocktailien alkuperäisiä reseptejä, mikä on ajoittain vaatinut melkoista salapoliisintyötä – parhaat reseptit kun ovat olleet kullanarvoisia liikesalaisuuksia, joihin vain harvat luotetut on vihitty, ja niiden keksijät ovat enimmäkseen jo viime vuosisadan puolella siirtyneet ajasta iäisyyteen. Berryn tuotannon (sekä eurooppalaisten alkoholiverkkokauppojen) löytäminen oli lopulta se tönäisy, joka sai minut vuosi sitten ottamaan kesälomaprojektiksi omakohtaisen tutustumisen tikijuomien romminhuuruisiin saloihin. Tänä vuonna päätin sitten laajentaa projektiani perustamalla tämän blogin.

Blogin nimi on, myönnettäköön, etupäässä halpa sanaleikki hallituksemme lanseeraamien digi- ynnä muiden loikkien kustannuksella. Kuvastakoon se kuitenkin samalla sitä mielikuvitusloikkaa, jonka tikidrinkkiä siemaillessaan voi ottaa täältä Manner-Euroopan kolealta pohjoislaidalta Tyynenmeren palmusaarten valkohiekkaisille ja kirkasvetisille rannoille. Toivon mukaan kirjoitukseni myös auttavat tikistä kiinnostuneita lukijoita loikkaamaan ihmettelystä tekemiseen, kuten Beachbum Berryn neuvot auttoivat minua. Aikomuksenani on paitsi välittää eteenpäin Berryn parhaita viisauksia, myös jakaa omia vinkkejäni ja kokemuksiani, ja ajan mittaan toivottavasti uskaltaudun kehittelemään ja julkaisemaan ihka omiakin tikireseptejäni. Manuia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti